Asettuessani hetki sitten ehdolle AYY:n hallituksen muodostajaksi toin esille ensi vuoden tärkeimpänä tehtävänä ylioppilaskunnan käynnistämisen kolmella kampuksella sekä pohjan luomisen ylioppilaskuntamme tulevaisuudelle. Täällä blogissa ajattelin tarkentaa, mitä tämä mielestäni tarkoittaa.
Avoimuus, jäsenlähtöisyys, luottamus
Avoimuuden tulee olla ylioppilaskuntamme kaiken toiminnan lähtökohta. Pienen joukon tehdessä päätöksiä edustajistossa ja hallituksessa, meidän tulee huomioida jäsenistömme merkitys kaikessa toiminnassamme. Avainkysymyksenä yhteisen tulevaisuuden kannalta näen juuri sen miten saamme jäsenistön keskustelurinkiin mukaan. Molemminsuuntainen sähköinen viestintä on saatava kuntoon, mutta yksistään se ei riitä, vaan keskustoimistolta ja toimipisteiltä tulee uteliaana lähteä sinne missä jäsenistö liikkuu ja keskustelee.
Osaltani haluaisin luoda AYY:n toimintakulttuuriin luottamusta: Edustajisto voisi luottaa monipuoliseen hallitukseen ja keskittyä päätehtäväänsä suurien viivojen vetämiseen. Vasta näiden toteutumisen kautta voi syntyä se eteenpäin suuntaava positiivinen henki, jonka pohjalta uskallamme keskustella siitä mitä AYY:n tulevaisuudelta haluamme?
Monipuolinen ja kuunteleva hallitus
Mielestäni hyvä hallitus rakentuu samoista aineksista kuin Aalto-yliopiston ylioppilaskuntakin: Monipuolisuuden voimasta. Jokaisen hallituksen jäsenen ei tarvitse olla renessanssi-nero, hallituksen kokonaisuutena sen sijaan täytyy. Jokainen jäsen tuo hallitukseen oman erityisyytensä. Vahvat mielipiteet eivät olisi este hallitusehdotukseeni valitsemiseksi – kuuntelukyvyn puute tai sen laiminlyönti taas olisivat.
Tulevan vuoden kannalta keskeisimmiksi tehtävikseni näkisin hallituksen valinnan sekä sen toimintaedellytysten luomisen. Alkuvuodesta haluaisin toimia veturina, joka innostaa ja valmentaa hallituksen liikkeelle. Kuitenkin hyvin pian on syytä päästää sektorit lentoon ja ottaa rooli peräsimenä, joka tarvittaessa silottelee jyrkimpiä korjausliikkeitä ja katsoo, että kokonaisuus menee oikeaan suuntaan.
Palvelut lähellä, keskustoimisto käyntiin
Perusasiat ja –palvelut tulee jatkossakin tarjota siellä missä Aallon opiskelijat liikkuvat. Näen merkittävänä mahdollisuutena aaltolaisia hyödyttävien palveluiden kokoamisen yhteiseen palvelukarttaan: AYY:n nettisivuille koottu palvelukartta opiskelijakorteista koneinsinöörikillan pakettiautoon ja rintamerkkikoneesta KY-Mpin laskuvarjohyppykurssille olisi opiskelijoillemme arvokas lisä. Koen hyväksi vaihtoehdoksi, että yhdellä hallituksen jäsenellä on kokonaisvastuu kampustoimipisteistä ja palveluista. Samoin ensi vuonna tulee käydä tiivistä keskustelua yliopiston, KY:n ja TOKYOn, kiltojen sekä yhdistysten kanssa siitä, mitä palveluita kenenkin on parasta järjestää. Aalto-yliopistoon tulee vaikuttaa erityisesti pääkaupunkiseudun opiskelijaliikuntaverkoston sekä kansainvälistymisstipendien osalta.
Usealla kampuksella toimimisen lisäksi ensi vuonna suuri haaste on ylioppilaskunnan keskustoimiston käynnistäminen: Uudet toimitilat, suurimmaksi osat uudet ihmiset tarkoittavat sitä, että AYY:n on opeteltava ensi vuonna kävelemään ennen kuin se voi juosta. Käytännössä keskustoimiston on opittava kuka tekee mitä, kenen kanssa, miten, ja missä? Kaaoksen hetkiltä ei täysin voida välttyä, mutta kiviä kengässä vähentää: On tärkeää, että alkuvuonna käytetään paljon aikaa hallituksen ja aatteellisten työntekijöiden koulutukseen ja yhdessäoloon.
Aalto-yliopisto tulee – tehdään siitä hyvä
Kuten ylioppilaskunnan, niin Aalto-yliopistonkin, rakentaminen on vielä pahasti kesken. Aalto-yliopiston muutokseen vaikuttaminen on ylioppilaskunnan edunvalvontapuolen lähivuosien merkittävin tehtävä. Avainasemassa tässä on se, että korkeakoulujen ja koulutusohjelmien hyvät puolet kyetään säilyttämään, mutta samalla avoimesti tunnustamaan hyviä käytäntöjä ja siirtämään niitä koulusta toiseen.
Aalto-yliopisto on todellinen mahdollisuus opiskelijoiden liikkuvuuden kannalta: Ylioppilaskunnan tulee varmistaa, että opiskelijoilla on laajat mahdollisuudet lukea opintokokonaisuuksia eri korkeakouluista. Samoin kampusten väliseen liikkumiseen tulee löytää ratkaisu esimerkiksi Aallon omien sukkulabussien muodossa – 45 minuuttia julkisella liikenteellä kesken opiskelupäivän kampukselta toiselle on yksinkertaisesti liikaa.